perjantai 29. elokuuta 2014

  Viime postauksessa jo kerroinkin hiemen enemmän itsestäni, tässä postauskessa aattelin vielä enemmän kertoa.

  Yks mun kaveri on tosi negatiivinen ihminen, tosi harvoin siltä kuule kehuja. Eilen kun taas pitkästä aikaa tyttö porukalla nähtiin häntä niin hän ehdotti että jokainen kertoo jokaisesta negatiivisia asioita. Mä voin sanoo suoraan jos joku ketuttaa toisessa mutta negatiivisten asioiden etsiminen parhaista kavereista? Itse sain kavereista koottua tälläisiä "liian negatiivinen, liian huono itsetunto, haukkuu itseään ja se ei oo kivaa, liian vähän aikaa...". Musta sanottiin, että sotken ihan hirveesti, mä käyttäydyn joskus kuin adhd, mä oon liian hauska, päden liikaa..."
  kyllä mä noita piirteitä itsessäni huomaan. Mun jutut on aina niin tyhmiä kaveriporukassa, räkätän koko ajan ja mun ääni on tosi luja ja vaikka puhuisin mielestäni hiljaa niin kyllä koko bussi silti ääneni kuulee. Toheloin tosi paljon, siis tosi paljon. Mä saan ihmiset hymyileen, nauraan tai ylipäätään iloseks mun olemuksella ja jutuilla. Oikeestaan kaikki uudet tuttavuudet jotka tunnen ees jotenkin hyvin niin on sanunu että oon yks hauskimmista jota ne on koskaan tuntenut. Mun motto onkin "nauru pidentää ikää"

   Rakastan näyttelemistä, editointia ja käsikirjoittamista. Mun unelmana olisi päästä näytttelemään johonkin tv-sarjaan tai elokuvaan pahista, olisi mahtavaa päästä joskus dubbaamaan. Osaan heittäytyä, kavereiden tai kameran edessä heti, mutta jos porukassa on sukulaisia tai puolituttuja niin alku on kankee. Vaikka musta ei päällisinpuolin välttämättä huomaa, niin olen epävarma tekemisieni suhteen, koulussa se hieman haittaa koska en tykkää tehdä yksin jotain ruokaa jota en ole ennen tehnyt ja ylipäätään tykkään enemmän tehdä porukassa. Nyt kun pyöritetään koulunravintolaa ykkösten ja kakkosten kanssa (me ollaan kolmosia) niin jos ykkönen kysyy multa jotain, esim "miten nää hauteet saa pois päältä ja pitääks nää vedet tänään tyhjentää" niin vaikka tietäisin tasantarkkaan mitä pitää tehdä niin varmsitan joltain muulta, koska en halua antaa vääriä ohjeita.
    Pottereiden lisäksi lähellä sydäntäni on PMMP, sitä olen 9 vuottaa rakastanut. Musiikkiin liittyien, opin helposti suomalaisten laulujen sanat ulkoa ja jos ne kerran opin niin en niitä unohda. En tykkää kuunnella musiikkia kovalla ja inhoan keikoilla oloa, tai ylipäätään ruuhkaa vihaan, mä tarviin omaa tilaa.

   Tossa oli nyt vähän lisää minusta.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

uusi figuuri ja selitystä

  6.8 tuli viesti että voitin yhden Potter figuurin,  en silloin huomannut että sehän on sama Harry jonka sain siinä paketissa jossa oli 7 figuuria. Hintaa tälle Harrylle oli 2,5e + toimituskulut 1.5e... toheloin ja maksoin vahingossa vain 2.5e kun en löytänyt silloin postikulujen hintaa, tänään se paketti tuli ja tajusin että hitto mulla on vielä maksamatta se euro ja puol... En tiiä pitäiskö maksaa se nyt tai jtn...
   Oon tilannut myös pari Potter aiheista kirjaa joista toinen tuli alku viikosta, kerron molemmista sitten hieman enemmän kun molemmat ovat täällä ja olen no lukenut tai ainakin selaillut. 

 Laiskuus iski ja en jaksanut siittä ottaa uutta kuvaa, mutta kyseessä on tuo sama Harry kuin tässä kuvassa näkyy. Nyt mulla on yhteensä 3 Harry figuuria, haluaisin vielä ainakin Lunan, Hermionen ja Hagridin, myös Ginny ja Dobby olisi mieleen. Mutta kun sille Hagrid figuurille tulisi hintaa 20e jos sen huuto.netistä tilaisin ja se on mielestäni aivan liikaa yhdestä figuurista.

Eräs pyysi että kertoisin vähä itsestäni, päätin tähän väliin kertoo yhen jutun ittestäni joka on tosi ajankohtanen tällä hetkellä. Mä en seuraa muotii, en oo kiinnostunut oikeestaan vaatteista, mekot on inhottavia (paitsi kevyet kesämekot)... Sain vasta viime vai toissaviikolla tietää että Elle lehden Elle on lesbo, tai oikeestaan kun kaverit puhu siittä kysyin että mikä hiton Elle, en ollu koko lehestä ees kuullu. Eilen pääsin loistaan kun sain kuulla että pikkumusta ei välttämättä oo musta, se voi olla vaikka keltainen tai valkoinen, olin kai aatellu että sitten on olemassa pikkuvalkoisia ja pikkupinkkejä, mikä järki :D vihaan korkkareita HYI, kiilakorot tosin on ihania. Mä eiliseen asti olin luullu että avokkaat on korkkarit jotka on varpaista avoimet, mut siinäkin oli väärässä. Mä pukeuduin mieluiten oman tyylin mukaan, joskus näytän niin teiniltä että huh huh.. sillon en tykkää, mutta kun aamulla on ihana vetää päälle vaaleenpunanen Jack Daniel huppari joka on niin lämmin! Aina välillä on bändi paita ja farkut joissa vetskareita ja rypytyksiä, joskus taas tuntuu niin hipiltä että. Mut voi nähä myös joskus hempeessä pinkki valeenpunanen sekotuksessa. En omaa tyyliäni enään lokeroi mihinkää, yläasteella mulla oli se yks ja sama tyyli joka oli mitä oli ja siittä en puhu.
Mun kaveri opiskelee vaatetusalaa ja se aina kauhistelee kun en mitään muodista tiedä, mutta ei se mun elämää haittaa, mä oon tyytyväinen omaan tyyliini.

Nyt tän viikon perjantaina olisi tilaisuus jossa olen kutsuvieraana, koska kaverini on 10 parhaan joukossa Miss Tampere kisoissa. Tilaisuuteen olisi tarkoitus pukeutua coctail mekkoon (mikä se on? miten se eroo pikkumustasta pikkupinkki heh?). Tekis mieli heittää päälle huppari ja revityt farkut ja lampsuttaa paikalle likasissa tennareissa kangaskassi ollalla, mutta se ei taida olla iha sopivaa. Mulla tosiaan on noita mekkoja kun ohtin joskus alesta mutta kenkiä ei ole :D croksit varmaankin ovat sopivat? Ei mulla oo mtn sopivaa laukkuakaan, kaikki mun laukut on kangaskasseja, urheilulaukkuja, hervottoman isoja... tai sit mun ainoo juhlalaukku on niin peini että mun puhelin mahtuu sinne hädin tuskin ja koska tilaisuuden jälkeen varsinainen tilaisuus on K18 niin henkkarit tarvitsen mukaan että pääsen edes sisään. Taidan laittaa selkään vaan mun söpön nahkrepun...
Mutta nyt joku ihana kertoo mulle mitä eroa on pikkumustalla ja coctail mekolla? Ja sopiiko vaaleenpunaset croksit hienoon tilaisuuteen? Ja otanko laukuksi siwan vai valintatalon muovipussin?

perjantai 22. elokuuta 2014

kuvatulva

  Mulla on tällä viikolla ollu ihmeen paljon aikaa postailla ja intoakin löytyy. Kuten kerroinkin olin tiistain ja keskiviikon sairaslomalla ja kuin keskiviikkona sitten olin jo terve niin menin ikeaan ja tarkoituksena oli hankkia uusi päiväpeitto ja lisää tyynyjä vanhojen tilalle... noh ne tuli hommattuu mutta tuli vähän muutakin matkaan...
  Mä oon aina, siis aina vihannu mun hyllyä ja sen päällä olevaa irtonaista pikkuhyllykköä molemmat niin tuman värisiä ja kun muut kalusteet on valkoisia (paitsi kaksi lipastoia joista haluun eroon).  siis ihan extempore ilmoitin Ikeassa että oon aina halunnu tollasen hyllyn ja sitten se vaan nostettiin kärryyn, vietiin autoon ja kokosin sen isän kanssa huoneessani. Vaihdoin myös järjestystä, tuli pienoinen ongelma telkkarin kanssa koska se ei mahtunutkaan lipastolle jolle olin sen suunnitellut koska hyllyä ei saanut siirrettyä, noh tellakkari löysi paikkansa liian korkealta hyllynpäältä. Käänsiis huoneen peilikuvaksi, ennen hylly ja tvtaso oli ovi seinällä ja sänky pitemmällä seinällä nyt on toisin pöin, pöytä on edelleen ikkunaseinällä koska siinä se on paras koska meikatessa tulee luonnonvaloa ja tykkään katsella ikkunasta ulos kun oon koneella.

   Aloitan kuvista, jotka näyttävät millainen huoneeni oli vielä keskiviikko aamuna. Joudun sumentaan suuren osan isosta seinästä koska monissa valokuvissa on ystävistäni ja minusta kuvia.
 Tässä on todella kauniisti sutattu valokuva sienäni... En koskaan saanut tätä valmiiksi, sutattujen kuvien lisäksi siellä näkyy Potteria, Nälkäpeliä (piti ottaa pois mut en koskaan jaksanu), Britannin lippua, PMMP:tä, unisieppari... Ja mun sänkykin oli tyylikkäästi petaamatta ja kaikki kasattu vaan siihen, mä en todellakaan oo siisti ihminen. 

 Tässä on se mun kamala hylly, tavarat sai siihen kivasti esille mutta hyi että! toi alempi huone oli mulla jo mun ekassa huoneessa joskus 3-4 vuotiaana ja tuskin se silloinkaan kovin uusi oli, tuon ylemmän sain 8 vuotiaana kun minulla 5 vuotta parvisänky.

Toikaan julisteseinä ei koskaan valmitunut sellaiseksi kuin haluaisin, muttta oli se ihan kiva noinkin.

Sitten uuden hylyn pariin
Ja taas rytökasa hyllyn edessä ja vieressä... Ku tossa o huomiselle pakattu laukku, valittut vaatteet, roskiin menevöö kamaa, kuvauksiin menevää tavaraa... ihan kaikkee tavaraa kaikkee samassa kasassa, se on hallittu kaaos, ainakin melkein. 

Mun Piianpeilikin sain suht huonon paikan, sillä se on tosi korkeella (147cm) ja en kunnolla ylety kattoon siihen koska oon vain 160cm joten se on ovelasti tolleen etukenossa että nään siittä itteni varvistamatta ja koska blondi olen niin en todellakaan voi käyttää tuota oiekalla olevaa isoa peiliä... hah :D

Sitten otin kuvan melkein jokaisesti pikkuhyllykästä erikseen, paitsi kuvaamatta jätin hyllyt joissa oli mustat laatikot ja ne on aivan täynnä sekalaisia tavaroita jotka halusin vain nopeasti pois silmistä.
 Tässä hyllykössä näkyy mun johtoviritelmät, mutta on siinä myös mun hieman pölyä kerännyt lego Kotikolo, kalkaros figuri, itse tehty pienoisluudanvarsa ja maailman kamarin pikkukorurasia jossa mulla on vaatekaapin niitä hyllyjen valkosia tappeja.

 Tässä on vasemmella kauhea kasa julisteita ja kuvia. Kirjoja on leganfaa, suurtavelhouskirjaa.. myös mun rakastama ihan Ron on siellä kirjojejen päällä ja hänen seuranaan Harry ja Dravo mun puhelinkoppi rahalippaan kanssa, joka on täyttettä kerännyt jo noin puoleen väliin asti. Figurien jaloissa on myös pari avaamatonta pakettia Potter kortteja.

Ihana hylly, siellä on (vasemmalta oikealle) Pottereita englanniksi 7, 6 ja 5, liekehtivä piakri suomeksi ulkolaisella kannella, viron kielinen viisasten kivi ja c-kasetti paketti jonka päällä sieppi. Eturivissä on mun itse virkkaamia hahmoja (Hermione, Luna, Cho, Ron ja Ginny).

 Kamala laatikko jonka aijon vaihtaa kunhan saan aikaiseksi hankittua (pinkki varmaankin) , siellä on mun rasvoja, noidan hattu ja sen vieressä London jääteepullo.

 Mun ihana mankka jonka päällä mun 3 Potter cd-levyä ja sen vieressä lasinen ruukku jossa tekokukkia ja niiden takana mun posliinimuki, jota harvoin käytän.
 Potter lautapeleille kerrankin kunnollinen näkyvä paikka, niiden vieressä valokuva albumi ja päällä mun maalaama 9 3/4 taulu joka ei ole vielä paikkaansa löytänyt.

 Lontoo laatikko, jonka päällä kelmienkartta, liekehtivä pikari peli opaste, Lontoo kuoret ja lasi. Sitten hirveä kasa hygienia tuotteita jotka eivät mahtuneet siihen kamalaan keltaiseen laatikkoon.

 Takana pari laatikkoa ja kynäpurkkeja. Edessä mun PMMP tavaroita, Potter peltipoksi jonka päällä mun kaukosäätimet. Sivussa on mun huispaustaulu joka tippui paikaltaan ja en ole vielä kerennyt sitä nostamaan paikoilleen.

  Potter dvd hylly joiden päällä itse tuunatut Potter kuoret. Hese kupongit ja tuo puteli eivät tuonne kuulu. Nyt mulla on taas syys hankkia lisää tuollaista ihanaa. Tosin mulla on jokaista aika monta... mietin että voisin ne vhs:ät tähän riviin siirtää.

 Takaa näkyy tyhmästi tuo pinkki kirja ja muutenkin takana on kaikkia tyhmiä kirjoja. Mutta tässä hyllyssä on mun Potter pelit ja vhs:t. Edessä on söpö Voldemot ja korttipakka joka on väliaikaiseksi vielä ponnarilla kiinni koska en siivouksen jälkeen ole sitä vielä ehtinyt/jaksanut irroittaa.

 Täs o vaan mun sims ja wii pelejä. Muttam un figuri pakkaus jota en silloin näyttäny kun figurit esittelin. Ja mun korttipakka.

 Nää kaks hyllyy on vaan ihan perus tylsää... koulukirjoja, Rumaa Bettyy, Hannah Montanaa, Simpsonii, Vampyyrin päiväkirjoja, Nälkäpeliä...

Mutta kumpi hylly oli mielestänne parampi?















torstai 21. elokuuta 2014

Friends 'til Death

   aina pienenä ja aina välillä edelleen tulee haaveiltua taikomisesta, lentämisestä, aikamatkustuksesta ja kaikesta mihin Harry Potter ja muut hänen maailmansa velhot ja noidat kykenevät. Harry Potter kirjoissa painotetaan paljon rakkauden ja ystävyyden merkitystä ja että ne ovat mahtavin voima kaikista, edes voimakkain taikuus ei sitä voi kumota. Mulle ystävät on yks maailman tärkeimmistä asioista ja olisin totaallisen hukassa ilman heitä. Tän elämän aikana monta ystävää olen menettänyt ja jokainen menetys on jättäny arven muhun.
    Mulla oli eräs tyttö, joka oli mun paras tyttöpuolinen kaveri 3-7 luokilla, me oltiin parhaat ystävät ja asuttiin ja asutaan edelleen melkein naapurissa. Tää tyttö johdatti mut koripallon pariin jota pelattiin vuosia samassa joukkueessa, mä kerroin hänelle yläasteesta juttuja kun häi jäi vielä ala-asteelle, me oltiin joka päivä yhdessä me oltiin kuin siskot jotka oli erottomattomat. Sitten tuli se, tää tyttö tuli samalle yläasteelle mun kanssa, vaihtoi joukkuetta koska silloisen joukkueen valkku oli muka huono, sitten hän alkoi piikitellä mua toisen kaverinsa kanssa, he syrjivät minua, levittelivät juoruja... Vain silloin harvoin kun oltiin kaksin niin tää oli kiva. Mulla meni hermo, tutustuin uudestaan mun päiväkoti/ekaluokka aikasiin ystäviin ja aloin heidän kanssaan olla, siirryin teatterin pariin ja lopetin koripallon. Mulla oli uusia ystäviä ja tällä mun ystävällä uudet. Yritin silti sopia että nähtäisiin koska me oltiin kuin paita ja peppu ja parhaat muistot ovat juuri hänen kanssaan. Tää tyttö ei enään ees vastannu mulle ku sanoin moi, ei vastannu viesteihin... Aina kun nään hänet mua sattuu ja hän on kuin ei tuntisi minua, mä en todellakaan tiedä mikä mussa oli vialla. Vaikka tästä on jo melkein 5 vuotta niin silti aina välillä itkettää ja tulee paha mieli kun muistelen näitä yhteisiä aikoja, luen meijän tekemää lehteä, katselen dubbaamimamme muumi clippejä... Vaikka tää tyttö mua loukkas pahemmin kuin kukaan muu ikinä, niin mä ikävöin ystävyyttämme edelleen. Ystävä ei tee noin, ehkä me ei ystäviä oltukkaan.

 Kuten Harry Pottereissa, ystävän kanssa voi riidellä ja pitää mykkäkoulua ei se ystävyys silti siihen kaadu, kunhan ystävyys on vain vahvaa ja aitoa ja molemmilla on halu sopia. Oikea ystävä ei pilkkaa toisen vaatteita, ulkonäköä, laseja, urheilusuorituksia... kaikkea ja vaan naura ja jätä ulkopuolle. Olkaa te kunnon ystäviä.
  Mun nykyset ystävät on parhaita kaikista, meillä on yhteinen harrastus (lyhytelokuvien kuvaaminen), me nauretaan samoille asioille ja uskalletaan olla omia itsejämme. Mä tunnen nää tyttö paremmin kuin itseni, mä osaan sanoa tarkalleen heidän painonsa, pituutensa, ihastuksensa, kuukautisten alkamispäivät, vaatekoot.... aivan kaiken. Jos jotkut niin nää muijat on sellaisia joista kannattaa pitää kiinni kunnes kuolema meidät erottaa.

tiistai 19. elokuuta 2014

vähä avautumista

  Teki vain mieli kirjoittaa.
  Mä oon sellainen ihminen että häpeän sitä, että joku tietää että teen jtn jota en halua kertoa, en osaa selittää. Siis vain mun 3 parasta kaveria ja eräs tietää että juuri mä oon tää joka tätä blogia kirjoitan, tietääkseni kukaan heistä ei lue tätä tai jos lukeekin niin ei ainakaan mulle oo maininnut asiasta. Mun sukulaisista kukaan ei tiedä tästä mun harrastuksesta ja mun mielestä heidän ei pidäkkään tietää,  mua alkaa aina hävettää ja nolottaa jos kuulen jonkun puhuvan jostain mun omasta jutusta. Vlogasin joskus mutta lopetin koska tuli sellainen olo että en halua että sukulaiset tietää, kirjoitin myös life style blogia mutta poistin sen kun mummi löysi sen googlaamalla nimeäni.

  Viime keväänä kun olin työssäoppimksessa niin näin siellä kahviossa erään vlogaajan jonka tiedän lukevan tai lukeneen blogiani, menin hänen luokseen ja moikkasin. Tulin kertoneeksi että minä olen LilyLuna, tilanne oli kiusallinen ainakin minun osaltani ja meinasin pyörtyä, sillä ei ihan mun tapasta huudella tollasia asioita ihan noin vain, tietääkseni tämä tyttö ei tiedä mun oikeeta nimeä tai ainakaan sitä en maininnut kun lähin siittä pakoon ja äkkiä ku alko ahistaa se tunne että taas yks uus ihminen tietää että se oon mää täälä... Jos luet tätä niin sori ku lähin livoskaan :p

  Mä en mistä tää on lähtösin, kiusaamisesta? Siittä että kaikkea mun tekemisiä pilkattiin peruskoulussa? Mä en tiedä. Mulla on hyvä itsetunto tai niin ainakin oon vuoden päivät jo aatellu, mutta onko sittenkään?

  Aloin pohtiin tätä kun googlasin Potterholisti sanalla ja kuvahaku täynnä kuvia joita tänne olen ladannut. Kyllä mä sen tiesin mutta asian huomaaminen sai aikaan reaktion "mitä jos joku tuttu näkee ja tunnistaa mun huoneen". Mä en häpeä olla Potterpää, mä häpeen sitä että joku sukulainen tai kuka vaan lukee mun todellisia mielipiteitä ja tietää että kirjoittaja olen minä.

  Vaikka nyt tapahtuisi niin että joku mut tunnistaisi en usko että sentään koko höskää poistan, veikkaan että jtn tapahtuu, mutta tuskin mitään yli pitkää taukoa pahempaa. Mä toivon koko sydämestäni ettei kukaan mun sukulaisista tai tutuista löydä tätä blogia. Kun loin tän blogin niin tarkoitus oli vain puhua Pottereista, esitellä mun Potter kamoja.... koko höskä levis käsiin ja mun huone on näkyny kokonaisuudessaan täälä. Oon itse asiassa aika hukassa tän asian kanssa, mun päässä pyörii että pitäiskö suurin osa postauksista poistaa vai antaa vaan mennä ja toivoa että kukaan ei löydä mua.. tiiän tosin että kuvat mitä nettiin laittaa pysyy netissä.
  En tiiä miks tätä asiaa aloin täälä purkaan. Mun pitää vain löytää se rohkeus sisälläni ja ehkä joskus jonain päivänä voin teillekin oman henkilällisyyteni kertoa.  Juuri tuon takia olen Korpinkynsi, se rohkeus uupuu.

koru taas täälä

  Mä oon harvoin niin kipee, että kotii pitäisi jäädä mutta nyt kävi niin, aamulla jouduin käväseen koululla terkalla että sain saikkulapun, ärsyttävää koska olisin halunnut jäädä nukkumaan. Kai mä sit aikasintaan torstaina kouluun meen, mutta jos yskin ja niiskutan vielä sillon niin en usko että opettaja katsoo hyvällä että menisin sinne keittiöön yskimään.

18. joulukuuta 2013 hukkasin kuoleman varjelukset koruni, jonka kummitätini oli tehnyt minulle, ketju oli auennut ja koru tippunut ulos. En ikinä löytänyt korua ja uuden saaminen tuntui kaukaiselta, kummitätini kumminkin lupasi minulle uuden synttärilahjaksi. No synttärini tulivat 31.1 ja sitten ne menivät. Koru oli kuulemma valmis, mutta uuni puuttui, siis ei tavallinen uuni vaan sellainen uuni joka voi lämmetä tarpeeksi kuumaksi että hopeamassa kovettuisi.
  Nyt olikohan se tällä vai viime viikolla kun äiti oli nähnyt tätä naista niin hän huuteli minua alakertaan ja ojensi läpinäkyvän lahjapussin jossa oli  pieni rusetti ja paketissa oli uusi kuoleman varjelusten koru <3 En nyt tiedä onko tuo etukäteen joululahja sillä synttärilahjaksi häneltä sain jo koskenkorja pullon, niin hänen tapaistaan :D En nyt oo uskaltanut tuota käyttää ennen kuin hankin kunnollisen ketjun, tämä uusi on mielestäni parempi kuin se ensimmäinen.

tämä on se ensimmäinen.

 Ja tässä sitten pari kuvaan uudesta