tiistai 30. syyskuuta 2014

Draco & Hermione || First time I felt connected

Kielletty rakkaus? Vaikka toista rakastaa ja tunne on molemmin puoleinen niin suhde ei voi aina vain jostain syystä toimia, ehkä perhe on syynä tai epävarmuus tai jopa ujous. GossipSmile julkaisi eilen uuden videon, jonka aiheena oli Dramione ja ainakin itse tulkitsin sen niin, että Hermionen ja Dracon välillä on suurta rakkautta, mutta suhde ei vain toimi, koska kaverit eikä perhe ei hyväksy. Videossa on paljon tuskaa, kun rakkaus sattuu. Muilta pitää tunteet piilottaa ja esittää että ei välitä, mutta aina kun mahdollista nähdä kahden kesken niin tuntuu kuin olisi maailman onnellisin.

"kuraverinen"
"kuinka voit sanoa noin!?"
"sinä et ymmärrä, minun pitää tehdä niin"


"Please don't let this turn into something it's not
I can only give you everything I've got
I can't be as sorry as you think I should
But I still love you more than anyone else could"

Tää tökkii eikä taas anna laittaa videoita suoraan tänne, joten itse videon tänne linkkaan. Kannattaa katsoa se, itse ainakin tykkään tosi paljon. klikkaa tästä

hahmojen kuolemat osa 1

  Pottereista aidon tuntuisen tekee, se että vain pahikset eivät kuole, vaikka olisi kuinka hyvä tai rakastetty hahmo niin voi kuolla. Esim Twilightissä (korjatkaa jos olen väärässä) vain pahat kuolivat, okei se Breestä en sano mitään, pahojen puolella kumminkin alunperin. J.K Rowling uhrasi hahmojaan paljon, ne päätökset saivat miljoonat fanit itkemään mutta se ei ole huono asia, se kertoo siittä että kuinka vaikuttava Potter tarina on, se herättää suuria tunteita. Kukapa jaksaisi fanittaa/rakastaa jotain joka ei herätä monipuolisia tunteita, Potterit herättävät minussa iloa, surua, välillä inhoa, paljon rakkautta, kaipuuta, ikävää, pelkoa ja oikeastaan aivan kaikkea. J.K Rowling on mahtava kirjalija, hän todella tietää mistä ihmiset pitää. Jos kukaan lemppari hahmo ei olisi kuollut niin tarina olisi aivan erinlainen.
  Tässä postauksessa kerron hieman jokaisesta (ainakin melkein jokaisesta) hahmosta/oliosta joka kuoli, niin hyvistä, pahoista, rakastetuista kuin vihatuistakin.

Tämä on siis ensimmäinen osa, julkaisen toisen osan jossain kohtaa. Olen yrittänyt laittaa hahmoja jotenkin aikajärjesteykseen.



Lily Potter 30.1.1960-31.10.1981
James Potter 27.3.1960-31.19.1981

Tästähän se koko tarinan idea lähti. Voldemort halusi tappaa heidän yksi vuotiaan poikansa Harryn, Lily ja James kuolivat yrittäessään suojella poikaa. Liian nuorina molemmat lähtivät, mitä heistä tarinan myötä kuulee, niin Lily vaikuttaa niin ihanalta ja ystävälliselta ihmiselta, juuri sellaiselta että kaikki ovat hänen ystäviään. James, oli koulussa ylimielinen huispaaja, mutta silti hyvä ystävä. James on juuri sellainen johon en mieluusti tutustuisi, ehkä hän vanhempana hieman kasvoi, mutta uskon tai oikeastaan tiedän että hän oli mahtava ja rakastava isä.


Quirinus Orave ?-2.6.1992

Orave, uskollinen Tylypahkan opettaja, toiminut vuosia yrittitiedon opettajana, piti välivuoden ja palasi 
1991-1992 vuosiksi Tylypahkaan opettamaan piemydenvoimilta suojautumista. Koko vuoden Voldemort ohjailii Oravea ja yritti hänen avullaan varastaa viisasten kiven. epäonnistuttuaan Voldemot jätti heikon Oraven kuolemaan.

Frank ?-kesällä 1993

Pikkuhirttivaarassa oleva Valedrojen talon vanha puutarhuri, epäilty vuosia Valedrojen murhasta. Eräänä yönä Frank huomasi lepattavan valon talon ikkunasta, lapsia varmaan mies ajatteli. Mies meni katsomaan, mutta siellä oli miehiä, yksi heistä oli Voldemort. Frank kuulee kuinka he suunnittelevat Harry Potterin murhaa. Frank jää kiinni ja Voldemort tappaa hänet. Taas yksi uusi turha kuolema lisää.

Barty Kyyry vanhempi ?-24.3.1994

Liian kunnianhimoinen, poikansa vihaama ministeriön arvostettu työntekijä. Heitti oman poikansa vankilaan ja kielsi olevansa tämän isä. Komennuttu poikansa, mutta kirous osui omaan nilkkaan ja joutui itse komennuskirouksen alaiseksi. Lopulta oma poika tappoi Tylypahkan tiluksilla, muutti ruumiin luuksi ja piilotti kuoppaan jonka Hagrid oli kaivanut oppituntia varten.


Cedric Diggory 1977-24,6.1995

Huomaavainen, kiltti, komea ja rohjea Cedrig. Tylypahkan toinen ottelija kolmivelhoturnajaisissa, taisteli itsensä voittoon Harryn kansasa. Cedrig kuoli vain koska sattui olemaan siellä, Voldemort murhasi hänet. 

Sirius Musta 1959-18.6.1996 

Vankilastakarannut syytön mies, Harryn kummisetä. Tuli oman serkkunsa Bellatrixin tappamaksi. Ihana, sympaattinen mies, joka vihasi vankina olemista ja halusi olla aina siellä missä tapahtuu ja suojella läheisiään.


Igor Irgorof n1950-27.71996

Durmstrangin koulun rehtori, entinen kuolonsyöjä. Lähti karkuun sinä yönä kun pimeän Lordi nousi ja hänen käsivarteensa painettu pimeänpiirto alkoi hohtaa. Igor jäi kiinni noin vuoden päästä ja hänet tapettiin petturina.


Albus Dumbledore 1881-30.6.1997

Ainoa ketä Voldemort on koskaan pelännyt. Halu nähdä taas perheensä oli liian suuri, vaikka Albus tiesi että sormus jossa elpymyskivi oli niin on hirnyrki niin siittä huolimatta hän laittoi sormukseen sormeensa. Hirnyrkki yritti tappaa, mutta loitsujen avulla kirouksen leviäminen saatiin hidastettua, mutta silti elinaikaa annettiin reilu vuosi. Eräänä kesäkuun iltana sitten Kalkaros tappoi Dumbledoren tämän pyynnöstä että kuolin syyksi ei tulisi Voldemortin hirnyrkki.

Hedwig ?-27.6.1997

Harryn uskollinen, kaunis ja upea naaras tuntipöllö Hedwig. Tätä upeampaa lemmikkiä ei voisi toivoa, se jopa uhrautui yrittäessään suojella Harryä. Hedwig eli pitkän upean elämän, kukaan ei vois sitä korvata.

Alastor Vauhkomieli ?-27.6.1997

Aurori, vihaa eniten vapautettua kuolonsyöjää.. Edes vuosien aurorina oleminen ei auttanut kun vastassa oli Lordi Voldemort.



keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Noitahattu

 Tässä hatussa on muistoja. Tää ostettiin mulle noin 12 vuotta sitten kun oli eskarin halloween naamiaiset, pukeuduin muistaakseni Hermioneksi. Tänään aloin taas leikkiin tuon hatun kanssa. Huuliin liikaa huulipunaa, hattu silmille ja menoks. 


Vuosien saatossa hatun reunat on ihan vääntyneet ja ei niitä suoriks saa. 

maanantai 22. syyskuuta 2014

Syksy on kai sit tullut

  Nukuin viime yönä 13 tuntia ja tuntui että silti unta olisi tullut saatua liian vähän. Lauantaina illalla kuuden aikaan kaverin synttäreille, puolilta yöin baarin, yhen aikaan Rodeo clubille ja siellä sulkemisaikaan asti. Puol neljältä kysyin poliiseilta miks melkein kaikki on kaljuja, sieltä pitsalle ja puol kuuden bussilla kotiin. Sit olin hereillä koko päivän ja tuijotin vain elämää Paula Vesalan jaksoa ennakkoon ja fiilistelin PMMP:een biisejä ja itkin silmät päästäni.

Katon tälläkin hetkellä tän kyseisen Vain elämää -jaksoa. se on vaan niin rakkaus kuinka suomalaiset legendat coveroi näitä biisejä. Syksy on nyt virallisesti alkanut, mä kaivoin virkkuukoukun ja langan esille ja aloin virkkaamaan, en vielä tarkalleen tiedä kuka Potter hahmo siittä tulee, mutta kyl se vielä selvii.
Työstän uutta videota, kuvaan mun mun huonetta, oikeestaan vaan Potter tavaroita, joudun yhden seinän osan kokonaan skippaamaan koska siellä on mun ja kavereiden kuvia. Oon siihen noin puolet kuvannu, kun ehdin niin kuvaan loppuun ja editoin. 

Mut ehdotelkaa kenet Rohkelikon teen, mä oon jo tehny Ronin, Hermonen ja Ginnyn, Harrykin multa löytyy mutta hän on puu-ukkona, ja en jaksa häntä virkata sen lisäksi.


lauantai 20. syyskuuta 2014

Blogit

  Lähen kohta synttäreille, mutta halusin tulla yhestä jutusta puhuun kun kerran koneella istun. Tää ei liity Pottereihin vaan blogaamiseen.

Blogeista tuli muutama vuosi sitten massaa, tuntui että kaikki bloggas. Ite luin monia blogeja, sillä rakastan lukemista. Nyt tässämuutaman vuoden aikana vlogaaminen on noussu ja ihmiset hylkää blogejaan. Tuntuu että enään harvat bloggaa, monet mun suosikki blogit on lopetettu ja heidän kirjoittajansa siirtyneet vlogeihin. Rakastan vlogeja, ne on niin erinlaisia kun blogi teksitit. Blogi kulttuuri tekee Suomessa kuolemaa ja se on tosi harmi. 

Vuosia sitten J.K Rowling sai nuoret innostumaan lukemisesta. Blogit tuntu tekevän saman, monet luki useita blogeja ja kirjoitti omiaan. Nyt porukka tuijottaa you tubesta videoita. 

Vlogit on tosi tosi tosi kivoja, ja seuraan montaa vlogaajaa, mutta eivät ne silti vedä vertoja tekstille. Jokaisella tosi omat mielipiteensä, esim mä pidän enemmän kirjoista kuin elokuvista, mutta kyllä mä silti leffoja katselen. 
Harrastan itsekkin videoiden kuvaamista kavereiden kanssa (mitään ei löydy netistä) ja nautin siittä tosi tosi paljon ja ymmärrän miksi ihmiset tykkää vlogata. Itse nautin kirjoittamisesta tosi paljon, vaikka joskus se on vaikeaa, mutta kameran edessä oleminenkin on joskus tosi vaikeeta, varsinkin jos omaa rooliaan ei vielä kunnolla tunne. 

Kertokaa mulle omia blogejanne ja kertokaa myös kaipaatteko aikaa ennen vloggauksen suosiota.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Pelot

  Sanoin viimeks että kirjoita vasta viikonloppuna, mutta tajusin äsken että hitto enhän mä sillon kerkee, joten kirjotan nyt kun on vähän aikaa :D Koko perjantai menee koulussa ja leivon kaverin synttäreille muutaman kakun, lauantaina nukun myöhään, meen synttäreille ja kun tää kaveri on meijän kaveriporukan vauva niin sit lauantaina hänkin on 18 ja me mennään kiertään clubeja ja baareja... ei ihan mun juttu :P
  Sit vasta pikkutunneilla tullaan taxilla kotiin (ootan innolla sitä kun pari kaverii kännissä aivan varmasti... ite en kyl aijo), sit nukutaan ja musta tuntuu että nukutaan koko sunnuntai :D ja sit maanantaina kärsin koulussa kun jos nukun koko sunnuntain niin en sit nuku yöllä ja maanantaina pitäis olla virkee haha ei onnsístu.

  Mut halusin tulla kertoon vähän peloista. Luin jokunen aika sitten azkabanin vankia ja kohdassa jossa he käsittelevät mörköä niin aloin pohtiin mikä on minun pahin pelkoni. Aluks mietin menettämistä, suuria muutoksia... käärmeetkin kävi mielessä. Mutta asia joka saa mut tosiaan vapisemaan ja kauhunvaltaan on kouluammuskelijat. Olin muistaakseni vitos luokalla kun marraskuun alussa tapahtui Jokelan ammuskelu, mä en ollu ennen sitä koskaan kuvitellu että sellaista voisi oikeasti tapahtua Suomessa. Näin sen jälkeen useita viikkoja niin pahoja painajaisia, että kun heräsin siittä keskellä yötä tärisin ja en pystynyt lopettaa, en saanut kunnolla happea ja en pystynyt edes nousemaan, en vain uskaltanut. Päässä pyöri, en tiennyt oliko uneni ollut totta ja en uskonut että se oli vain unta. Joulukuu tuli ja kun loma alkoi niin painajaiset alko helpottaa, näin niitä vain ehkä kerran viikossa. En koskaan puhunut kellekkään painajaisistani, en siittä että yöllä näin kun tuntematon mies hyökkää kouluumme joka yö eri aseen kanssa. Jokainen uni päättyi yleensä siihen että minut ammuttiin tai olin vessan oven takana piilossa kun kirves rikkoo oven.
   Unet loppui kokonaan kesän aikana, mutta kun syyskuussa kutos luokalla erityisopettajamme poistui opettainhuoneeseen hetkeksi ja palattuaan kertoi että on tapahtunut uusi ammuskelu. Aloin uskoa, että tästä lähtien joka vuosi tulee tapahtuun jotain tällaista, painajaiset alkoivat taas. Yritin painajaisia turruttaa lukemalla illalla jotain kivaa kirjaa (Potteria). Kutos luokka oli muutenkin henkisesti tosi raskat kun ihmiset osas olla tosi ilkeitä, mulla meni silloin itsetunto aivan nolliin ja vihasin itseäni.

  Tuli pitkä tauko, sitten ysi luokalla kuultiin että Orivedellä oli ammuskelu, joka ei onneksi ollut niin vakava kuin muut, mutta silti. Kaverini pikkusiskon kaveri oli siellä koulussa ja en ikinä unohda sitä pelkoa tän tytön kasvoilla kun hän kertoi että paras kaveri on siellä. No painajaiset alko, mutta oli jo niin kevät että positiiviset ajatukset saivat painajaiset nopeasti kaikkoamaan. Kun siirryin amikseen niin eräs mun luokkalainen kertoi että oli ollut Orivedellä siellä koulussa, aloin ajattelemaan, ei tolla tytöllä voi olla niin huono tuuri että kaksi kertaa kouluun jossa hän on niin hyökkäsi ammuskelija. Tuo ajatus pitää pelon poissa, se ei ole realistinen mutta se auttaa minua.
   Mä vihaan pyssyjä, en voi sietää oikeataan toimintaa ollenkaan koska ne pyssyt pistää ahdistaan tosi paljon. Kuvataan kavereiden kanssa lyhytelokuvia ja en todellakaan pidä että meillä on rekvisiittana pyssyjä, mä en halua että leffoissa tullaan ampuun mua (mut on jo kerran ammuttu... MUR), mutta minä en myöskään todellakaan halua olla se joka on se joka ampuu (oon jousipyssyllä yhessä leffassa ampunu... ;( )

Harrykin näkee painajaisia ja niin minäkin, se asia yhdistää meitä. Viime painajaisesta on jo aikaa ja oon siittä tosi onnellinen. Jos kohtaisin mörön, se olisi mies mustassa hupparissa pyssy kädessä. En tiedä mistä mustan hupparin vedän, mutta se jotenkin sopii kuvaan. Mietin että "naurrettavus" loitsulla aikaan saisin varmaan sen, että kun tää painais liipasimesta niin piipusta tulisi kukka, ihan kuin jollain pelleillä.

Mä vihaan vesisotaa... Mitä sinä pelkäät ja miten saisit möröstäsi edes jollain lailla hauskan.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Potter kannet

 Mika Launis on taitava graaffinen kuvittaja, hän on suunnitellut ja toteuttanut suomen kielisten Potter kirjojen kannet. Rakastan suomalaisten Pottereiden kirjoja, mutta olen silti aivan heikkona muihinkin ja haluaisin niitäkin omistaa useamman. En tietä varmaksi, mutta ehkä eniten pidän ihan näistä Mikan, se mielipide vähä vaihtelee mielialan mukaan.
Nämä suomalaiset kannet ovat täynnä kaikkea pientä ja nyt ajattelin teille hiaman avata omia ajatuksiani näistä kansista ja siitä mitä itse niistä ajattelen.

Viisasten kivi
Kansihan on tosi yksinketainen mutta samalla myös tosi mielenkiintoinen. Mika on luonut hahmoista rumia ja isonenäisiä. Jokaisella hahmolla on piirteitä joita kirjoissa on kuvattu, Harryn kamalat hiukset, rikkinäiset lasit ja salama-arpi. Hermionelle pörröiset hiukset ja isot etuhampaat ja Ronilla punaisen/oranssit hiukset ja pisamat. En tajua kuvassa tuota Hermionen virheetä härpäkettä, kun se on Luihuisen värinen. Tilanne kuvassa on selvästi se, että shakkipeli on menellään, peli näyttää olevan aika alussa kun valkoinen on vielä alkuasemissaan, mutta mustien kuningatar on jo keskellä lautaa? Hieman oudosti nappulat laudalla.

Salaisuuksein kammio
Kuvan tilanne tapahtuu Säilä & Imupaperissa, kuvassa Lochard on napannut Harryn viereensä, takaa kurkkaan Ginny ihmeissään ja takana näkyy (kai?) Draco ja Lucius Malfoy, jostain tuon tiedon luin mutta jotenkin oudolta se tuntuu kun tässä nämä ovat tumma tukkaisia. Kuva on muka kuvaajan ottama, eli tämä olisi näky jonka Päivän Profetaan kuvajaa näkee kameran linssin läpi.
Lochardilla on piirteitä joilla Rowling on häntä kuvannut, kiharat hiukset ja valkoiset hampaat ja leveä hymy, vaikka tuskin tuolla kuvan hymyllä voittaisi me noitien hurmaavimman hymyn palkintoa.

Azkabanin vanki
Tykkään tästä kannesta paljon. Tässähän on se tilanne päällä jossa Harry ja Hermione ovat ajankääntäjää käyttäneet ja ovat lentämässä Hiinokalla pelastamaan Siriusta (kai?). Jotkut sanovat että se ei ole mahdollista sillä Siriushan on alhaalla ankeuttajien luona, mutta itse tuon koiran tulkitsen Kalmakoiraksi, en Siriukseksi. En aluksi huomennut ankeuttajia Hiinokan alla, huomasin ne vata muutama vuosi sitten.

Liekehtivä pikari
 Tää on yks kansi jota oon tulkinnut monella eri tapaa. ajattelen että kuvassa ovat kaikki kolmivelho ottelijat ja Murjottava Myrtti, ennen ajattelin tuon musta hiuksisen miehen Siriukseksi mutta hän onkin Krum ja tuo vaalea olisi Madame Maxime, mutta kai hän sittenkin on Cedrig. Kuvassa näkyy myös liekehtivä pikari (vai kolmivelho turnajais pokaali?). Takana näkyy kaksi lohikäärmettä, veikkaisin että tavallinen walesin vihreä ja Unkarilainen Sarvipyrstö, sillä ei tuo virheä ainakaan Pallosalamaa tai Ruttukuonoa muistuta. Takana keskellä näkyy myös hautuumaa ja jos tarkkaan katsoo niin yhdessä hautakivessä lukee "VOL".

Feeniksin kilta
Kuvassahan esiintyy Harry, Dolores Pimento, James Potter ja Sirius. Takana näkyy myös Kalkatos joka leijuu ilmassa pää alaspäin ja Jameshan häntä siellä noituu. Siriuksen edessä on ajatuseula jonka kautta Harry näki tapahtuman jossa hänen isänsä Siriuksen, Lupinin ja Piskuilanin kanssa kiusasi Kalkarosta koulussa ja roikuttivat häntää pää alaspäin. 

Puoliverinen Prinssi
 Kuvassa on Harry lukemassa  Puoliverisen Prinssin taikajuoma kirjaa ja hänen vieressään ovat Dumbledore ja Ginny. Kolmikon takana komeilee linnan torni jonka päällä näkyy pimeänpiirto. 

Kuoleman varjelukset
 Tästä kannesta pidön ehkä eniten, sillä siinä on niin paljon kaikkea. Kuvassahan on Harry, Ron ja Hermione ja tämän tytön etuhampaat ovat pienentyneet huomattavasti sitten viisasten kiven, sillä jos joku muistaa niin liekehtivässä pikarissahan hän pienennytti hampaitaan "vahingossa" liikaa sairaala siivessä. Harryn kädessä on peilinsirpale josta tuijottaa Aberfordin silmä ja toisessa kädessä on taikasauva, se ilmesesti on Harryn oma Feeniksin sulka sauva. Ronilla taas on Rohkelikon miekka ja jostain kumman syystä Hermione on jälleen sonnustautunut vihreään. Kolmikon takana näkyy vähän telttaa, keskellä on kumpu jonka päällä on kotitonttu Dobbyn hauta, ja vasemmalla on Kalkaroksen suojelius, naarashirvi.

Onko teillä jtn omia mietteitä näistä kansista joita minä en maininnut tai olisit eri mieltä kuin minä? Kertokaa vaan rohkeesti jos olette jostain erimieltä tai teillä on lisättävää.
Nyt olen taas 3 postausta ihan lähiaikoina rustannut, joten luultavimminkin vasta ensi viikonloppuna taas nähdään, toki silti vastailen mahdollisiin kommentteihin.

+ Mitä pidätte uudesta ulkoasusta?